040 671 9581 info@logicemotion.fi

Johtaminen on kohtaamista

Vain todella harvat pääsevät johtamaan liiketoimintoja. Hiukan useammat sentään toisia esimiehiä ja aika moni johtaa muita ihmisiä. Ihan jokainen on kuitenkin vastuussa itsensä johtamisesta. Joskus tämä viimeinen johtamisvastuu meinaa meiltä unohtua. Odotetaan, että työpaikalla pomo kertoo mitä tehdään tai että pääministeri ohjeistaa kansakunnan yksityiskohtaisiin askareisiin. Muu edellä mainittu johtaminen mielletään kyllä oikeaksi työksi, joka tosin jää liian monelta siltikin tekemättä.

Mitä johtaminen itse asiassa on? Määräämistä, vastuuta, hierarkkista asemaa vai jotain muuta? Sanotaan, että joku aina täyttää johtamisen tyhjiön, jos siihen asetettu henkilö ei sitä tee. Voi olla näin, mutta voi olla myös niin, että kollektiivisesti väistellään johtamistilanteita ja dynaamisesti venaillaan tilanteen selviämistä itsekseen. Pelätään mennä siihen tilanteeseen, jossa täydellinen ei toimi ja tasapainokin on taikauskoa. Johtamisen keskeinen asenne on riskien hallittu kohtaaminen ja epätäydellisestä käsin päättäminen.

Mitä asioita sitten kohdataan? Suuret johtajat kohtaavat työssään mm. markkinoiden äkillisiä muutoksia, omistajien vaatimuksia suuremmasta tuotosta ja vaikkapa yhteiskunnallista painetta kotimaisuusasteesta. Monet esimiehet joutuvat kohtaamaan haasteita alaisen suorituskyvyn riittävyydestä, ylemmän johdon kovista vaatimuksista ja oman ajankäytön rajallisuudesta. Jokainen itsensä johtaja joutuu kohtaamaan kuitenkin kaikkien kovimman haasteen… itsensä!

Erilaisten sosiaalisten ja emotionaalisten paineiden ristiaallokossa on haastavaa löytää sellainen tapa soutaa, jossa vettä ei roisku liikaa veneeseen, hauiksissa riittää ruutia ja kurssi pysyy oikeassa suunnassa. Ansaitsenko omalla ahkeruudella paikkani työyhteisössä? Syntyykö minulla riittävästi sisäistä paloa innostumaan asioista? Olenko riittävän sinnikäs selviytymään elämän haaksirikkojen osuessa kohdalle? Kuinka pää pysyy pystyssä vaikka räntäinen myrskytuuli iskee vasten kasvoja? Uskallanko kohdata erilaiset arjen ongelmat vastaantulojärjestyksessä?

Itsensä kohtaaminen, niin toisten johtamisessa kuin omassa johtamistyössä, on keskeinen osa johtamisen oppimista. Omat pelot ja luulot, oman ajattelun ja voimavarojen rajallisuus sekä räjähdysmäisesti lisääntyvä ja muuttuva tietokuorma on tunnistettava ja varsinkin tunnustettava. Emme voi eristäytyä kulmahuoneeseen excelien taakse etäjohtajiksi. Vuorovaikutuksen väistely alaisten kanssa on kohtaamisten pakoilua. Itsensä johtamisen laiminlyönti on kaikkia kohtaan petollista. Vain minä itse voin päättää ajatuksistani ja teoistani… rohkeudella, rakkaudella ja reippaudella, riskeistä huolimatta.

Strategian toteuttaminen kilpailukykyä palvelevalla johtamisjärjestelmällä

MBA-tutkielmani on valmistunut otsikon aiheesta vuorineuvos Kari Neilimon ohjaamana. Se on tehty todelliselle yritykselle tulevaisuuden kasvutavoitteita varmistamaan. Keskeisintä työtä oli liiketoimintamallin kuvaaminen, organisaation roolien ja tehtävien kirkastaminen sekä strategian mukaisten toimenpidesuunnitelmien rakentaminen.

Mikäli haluat tietää lisää tutkielman havainnoista ja hyödynnettävyydestä sinun liiketoimintaasi, niin olethan yhteydessä!

Onko elämä säästötili vai käyttötili?

Useimpien elämä on tiedostamatta tai tiedostetusti opittujen tapojen noudattamista. Rakennetaan tai ostetaan talo lainarahalla ja maksetaan sitä jopa neljäkymmentä vuotta. Kaikki tulot säästetään lainan lyhennyksiin ja odotellaan sitä hetkeä, kun laina on vihdoin maksettu. Koko elämä on säästetty rahaa, minimoitu kaikkea kulutusta ja jätetty monta ”ylimääräistä” asiaa tekemättä. Isot lainat pitkällä maksuajalla ovat lainansaajalle yhtä kalliita kuin laina itsessään, puhumattakaan omistamisen muista sivukuluista. Toki yhteiskunnallinen status saattaa kasvaa omistuksen lisääntyessä sekä tästä kaikesta vaivasta jää elämän päättyessä säästöön aineellista omaisuutta perillisten riepoteltavaksi.

Tutkimusten mukaan nuoremmat sukupolvet suosivat enemmän käyttöoikeutta kuin omistusoikeutta. Rahan sitominen 12 kuukaudeksi vuodessa kesämökkiin, jota käytetään vain 1 kuukausi, ei tunnu viisaalta. Asutaan mieluummin vuokralla ja liisataan autoja, veneitä ja kaikkea muutakin hetkellisesti tarvittavaa hyödykettä. Omistetaan kimpassa ja keskitytään sillä hetkellä olennaiseen. He ovat tajunneet paremmin sen, että oravanpyörä ei pyöri ellei orava juokse. Ja mitä nopeammin juoksee, sitä lujempaa pyörii.

Sanotaan että ”elämän tarkoitus on elää tarkoituksellista elämää”. Onko edellisiltä sukupolvilta peritty säästämisen kulttuuri sitä? Pinna kireällä tehdään töitä ainakin 40 tuntia viikossa noin 40 vuoden ajan saaden lopulta 40 % eläkkeen. Kaikesta säästetään, myös inhimillisestä läsnäolosta. Vai onko yhä lisääntyvä tapa käyttää olemassa oleva raha myös henkistä elämää rikastuttaviin asioihin… läheisiin, harrastuksiin, matkusteluun jne.? Olisiko tästä perintönä jälkipolville annettavaksi isompi inhimillisen pääoman tasearvo meidän kaikkien lopullisessa tilinpäätöksessä?

Säästäminen on fiksua, kun se kohdistuu merkityksellisiin asioihin. Työtäkin tehdään elämää varten eikä eletä työtä varten. Säästäminen elämisestä aiheuttaa varmasti onnellisuuden saldovajeen, jonka palauttaminen elinvoimaiseksi saattaa olla monille liian myöhäistä sitten kun velvollisuudet kulttuurinormeja kohtaan on suoritettu. Onhan elämänne käyttötilillä riittävästi saldoa, kun kutsu seuraavaan kiinnostavaan tanssiin tulee?

Nyt heti kyseenalaistamaan

”Isi, miksi sä laitat lusikan lautaselle noin? Onko Jumala olemassa? Miksi en saa valvoa pidempään?” Lapsi kysyy ja isi vastaa. Yleensä kyllä ihan mielellään, joskus toki vähän tuskaantuneemminkin. Mutta mistä tässä oikeasti on kysymys? Pelkästä tiedon keräämisestä vai jostain muusta?

Mitäpä jos lapsi kyseenalaistaa? Tekee tuota karmaisevan röyhkeää työtä, joka repii ja raastaa niin montaa työyhteisöä. Onhan se nyt vähintäänkin epäkohteliasta ellei jopa törkeää, kun joku kehtaa katsoa asioita toiselta kantilta. Mitäpä jos uusi ratkaisu vaikka onkin parempi kuin tämä minun keksimäni tai edeltäjältäni kopioima tapa? Minähän saatan joutua häväistyksi omalla osaamisalueellani.

Kyseenalaistamisen ensimmäinen tarkoitus monelle ihmiselle on kuitenkin kuulla perustelut siitä, miksi asioita tehdään niin kuin tehdään. Kuinka voit muuten ymmärtää mitä olet tekemässä, jos sinulla ei ole oikeutta tai mahdollisuutta tietää taustoja? Olemassa olevan ymmärtämistä tärkeämpää kyseenalaistamisessa on löytää uusia ja parempia tapoja hoitaa homma. Olemalla siis kekseliäs! Innovatiivisuus on prosessi, jolle annetaan aikaa ja resursseja, mutta kekseliäisyys on jokaisessa meissä tälläkin hetkellä. Se on kumulatiivisessa mielessä mieletön voimavara jokaisessa organisaatiossa.

Kuinka kekseliäisyys saadaan sitten esiin, jos nykyisen kyseenalaistaminen on vähintäänkin arveluttavaa? Hyvä kekseliäisyys vaatii huumorintajua, ennakkoluulottomuutta ja kykyä ymmärtää hullujen ajatusten arvo. Kekseliäisyyttä on myös vanhan tempun hyödyntäminen uudessa tilanteessa. Keksinnöt syntyvät useimmiten ilman tavoitteellista luomisprosessia, niin kuin pyöräkin aikanaan… se vaan keksittiin.

Myös luottaminen on keino kyseenalaistamisen vauhdittajaksi. Luotettavuutta lisätään luottamalla. Näin tapahtuu myös silloin, kun toinen vahvasti tuo oman näkemyksensä yhteiseen päätöspöytään. Luotan, että kollegani ajaa yhteisen asiamme etua vaikka onkin eri mieltä tässä asiassa.

Lapsi on luontaisesti kekseliäs ja luottaa vanhempaansa, siksi hän kyseenalaistaa. Hän ei pelkää kasvojensa menettämistä vaan oppii ja samalla myös opettaa täysillä. Tämän taitonsa avulla lapsen kehityskäyrä on huimaava. Hän ei kyseenalaista kyseenalaistamista!

Johtuuko kulttuurista vai itsetunnosta, mutta omaan toimintaan kohdistuva arviointi otetaan liian usein negatiivisena. Kyseenalaistaminen on kuitenkin aina vain positiivinen asia. Jos kyseenalaistettava asia kestä kyseenalaistuksen, niin silloinhan voimassa oleva ratkaisu pitää pintansa ja vahvistuu. Jos se taas ei kestä sitä, se kehittyy uuden näkemyksen avulla paremmaksi… Miksi emme siis olisi enemmän kekseliäitä ja alkaisimme kyseenalaistaa ihan vaan vaikka aluksi laadunvarmistusmielessä?

Tätäkin näkökulmaa saa kyseenalaistaa… ja mielellään paremmaksi!