040 671 9581 info@logicemotion.fi

Johtajan paras kaveri

fab-lentz-303545-unsplash

Ihmisen luontainen tarve on olla yhteydessä toiseen. Perheenjäsenenä, joukkuetoverina, parisuhteessa, ystävänä jne. Erilaiset yhteisöt nivoutuvat toisiinsa yhteyden kautta. Ne saavat siitä myös erinomaisuuden voimansa sekä menestymisen valttikortit. Kaikissa joukkuepeleissä yhteistyö on yksilöosaamista tärkeämpi ominaisuus. Tarvitseeko myös organisaation johtaja yhteyden? Mitä yhteyksiä esimies kaiken kaikkiaan tarvitsee? Voiko johtajalla olla parasta kaveria?

Yksinäisyyden musertama selviytyjä

Johtamistyö lankeaa useimmiten ahkeralle, tunnolliselle, vastuulliselle ja aikaisemmassa työssään onnistuneelle henkilölle. Monesti taustalla on myynnin tai taloushallinnon aikaansaannoksia. Mitä enemmän työn sisältö on yleisjohtamista, sitä vähemmän aikaisemmasta kokemuksesta on suoraa hyötyä. Se voi jopa haitata uuden tehtävän hoitamista, jos ajattelumallia ohjaa historiassa opitut johtamislogiikat yksittäisessä funktiossa.

Kun johtajan päälle kaatuu lukematon määrä ristiriitaisia odotuksia ja vaatimuksia, on oman työn hallinnantunne heikoilla. Olen kuullut monelta toimitusjohtajalta ja muulta yleisjohtajalta, että olo on kuin ”sekatavarakauppiaalla”. Kaikki se osaaminen, jonka varassa ennen sai aikaan hyviä tuloksia, onkin usein vain murto-osa siitä työstä, mitä pitäisi nyt, heti ja tässä osata. Tästä seuraa usein pitkiä ja yksinäisiä tunteja työajan jälkeen toimistolla, saunan terassilla tai lähipubin baaritiskillä, miettien omaa selviytymistarinaansa tästä eteenpäin.

Mitä tekee johtajan paras kaveri

Millainen on sinun paras kaverisi? Onko hän tavoitettavissa aina, kun tarvitaan? Ymmärtää sinun haasteitasi ja päämääriäsi. Reagoi objektiivisesti näkemyksiisi ja uskaltaa kyseenalaistaa. On ihmisenä sinun puolellasi, muttei aina samaa mieltä. Toimii ajatustesi palloseinänä, kun pohdit seuraavia ratkaisuja. Tunnistitko joitain ominaisuuksia kavereistasi? Onko sinulla johtajana tällaista kaveria?

Johtajan parhaan kaverin tulee ymmärtää johtamisen funktiota. Se ei ole sama asia kuin esim. tuotannon, myynnin tai logistiikan funktio. Jokaisen johtajan tulee käsittää strategian jalkauttamisen tarpeet omassa organisaatiossa. Mitä se tarkoittaa milläkin organisaatiotasolla? Mitä esimies- ja henkilöstötaitoja tarvitaan strategisten päämäärien toteuttamiseksi? Kuinka mitataan, kannustetaan ja annetaan palautetta? Mistä psykologisista asioista syntyy menestyksen avaimet? Kuinka minä johtajana jaksan ja kuinka tunnen itseni? Mitä johtaminen merkitsee minulle?

Kysymyksiä johtamistyöhön voisi luetella lähes loputtomasti. Ja tätähän johtamisen sparraaminen paljon onkin. Kysymistä, kysymistä ja vielä kerran kysymistä. Usein vastaukset ovat jo olemassa organisaatiossa. Ne pitäisi vaan löytää sieltä. Johtajan paras kaveri on aidosti kiinnostunut etsimään, kysymään ja löytämään merkityksellisiä menestymisen kulmakiviä. Joskus ne löytyvät prosesseista, joskus esimiestyöstä. Joskus yhteispelistä, joskus motivaatiotekijöistä.

Usein on hyvin vaikeaa etukäteen tietää, mikä on organisaation ongelma. Tiedetään vain, että asiat eivät toimi tai ihmisillä on huono olla. Toiminta takkuaa ja tulos ei kehity halutusti. Vaivaa on vaikea korjata, jos syytä ei tiedetä. Jos ainoa työkalu on vasara, niin kaikki ongelmat näyttävät nauloilta. Se kuitenkin tiedetään, että ratkaisutarpeet varmasti odottavat johtajan pöydällä. Pitäisikö kilauttaa kaverille… sille johtajan parhaalle!

Itsetuntemusryhmä Tampereella 23.10.-20.11.

HUOMIO TAMPERE!

”Lähimpiä vuorovaikutussuhteitamme tutkimalla voimme lisätä itsetuntemustamme ja mahdollistaa sitä kautta myös omien voimavarojemme parempaa riittävyyttä.”

Ohjaan yhdessä Ihminen tavattavissa Mentor -opiskelijakollegani Marjo Juutilaisen kanssa itsetuntemusryhmän Tampereella 23.10.-20.11. välisenä aikana. Oheisessa ilmoituksessa lisää asiasta.

Tervetuloa ja vinkkaa myös ystävällesi!

Itsetuntemusryhmä

 

 

 

Ulkoa erilaiset, sisältä samanlaiset

Know yourself

Kukaan ihminen ei ole toisen kanssa samanlainen… vai onko? Ainakin ulkoisilta piirteiltämme olemme erilaisia, joskus hyvinkin paljon. Myös kokemustaustamme ja historiamme on erilainen. Koulutus, ammatti, perhe, harrastukset, puhetapa, energia, arvomaailma jne. Eroavaisuuksia löytyy vaikka kuinka pitkä lista.

Ilman muita ihmisiä ja kaikkea, mitä ympärillämme tapahtuu, ei olisi syntynyt sitä, mitä itse kukakin nyt on. Olemme siis kokemuksemme tuotoksia. Minä olen kasvanut ainutlaatuisen erilaiseksi siksi, että olen omaksunut ympäristöni vaikutteita. Yhtä lailla minä olen ollut vaikuttamassa oman ympäristöni ihmisiin. Mutta kuka olen minä? Se, joka on alkanut vaikuttua…!?

Aistimme, ajattelemme ja tunnemme

Heti syntyessämme, tai itse asiassa jo sikiönä, alamme reagoida itsemme ulkoiseen maailmaan. Käytämme lähinnä aistejamme eli ulkoista tietoisuutta. Haistamme ja maistamme, kuulemme ja näemme, koskettelemme kaikkea, mitä vain kiinni saamme. Elämme tässä hetkessä, sillä aistia ei voi eilen eikä huomenna, vain nyt.

Iän myötä opimme kytkemään kokemaamme eri tilanteisiin ja syntyy tunnereaktioita. Tietty haju muistuttaa meitä jo aiemmin koetusta tilanteesta. Saatamme jopa säikähtää aistimustamme, mikäli se kokemus joskus aikaisemmin oli pelottava. Tunne on kehoaistimus ja meidän sisäistä tietoisuuttamme.

Sisäisen ja ulkoisen tietoisuuden keskellä on tietoisuutta, joka pitää sisällään ajatteluprosesseja, suunnittelua, analysointia, kuvittelua, muistamista jne. Tämä osa meistä singahtelee niin tulevaisuuteen kuin menneisyyteenkin. Kun aistit kertovat tästä hetkestä ja tuottavat tunteita, niin ajatteluprosessit luovat odotuksia ja pelkoja tulevasta sekä murehtivat ja muistelevat menneitä. Nämäkin tuottavat meille tunnereaktioita ja usein aivan turhaan. Eihän sellaista kannattaisi murehtia, jota ei ole vielä edes tapahtunut. Myöskään menneille tapahtumille ei yksinkertaisesti ole mitään tehtävissä.

Tiedostamattamme samanlaisia

Pohjimmiltaan jokainen ihminen on hyvä. En usko, että kukaan syntyessään suunnittelee tekevänsä pahaa tai edes ajattelevansa sitä toisista. Olemme avoimia kaikelle ja kaikille, niin hyvälle kuin pahallekin. Olemme riippuvaisia toisista sekä koemme olevamme yhtä ja samaa lähimpien rakkaiden kanssa. Menee aika pitkään ennen kuin alamme erkanemaan tästä illuusiosta. Vai erkanemmeko kokonaan siltikään? Jääkö meihin jokin yhteys toisiimme? Olemmeko sisältä siltikin ihan samanlaisia?

Pystyisimmekö tiedostamaan tiedostamattoman? Säätämään intuitiivisen kanavamme kohtaan ”human inside”. Näkisimmekö silloin jotain sellaista, jota ei ulkoa päin huomaa? Huonouden takaa hyvyyttä. Kovuuden takaa hellyyttä. Pelkojen takaa iloa. Eriarvoisuuden takaa ihmisyyttä.

Me ihmiset heijastamme toisiamme. Kun esimerkiksi vihaat, lisäät vihaa maailmassa. Vihaan vastaaminen vihalla ei vähennä vihaa vaan päinvastoin lisää sitä. Voisinko valita kanavan, joka suhtautuu pahaan inhimillisesti? Ei väärintekoa sallivasti, mutta ymmärtävästi. Auttaen toisen sisimmältään samanlaisen ihmisen pois väärinteon allikosta. Tai lujan lämpimästi osoittaen, etten salli sellaista käytöstä.

Aloitetaan itsestämme. Ollaan armollisia ja totuudellisia itsellemme, rakkaudesta käsin. Opitaan tuntemaan ensin oma sisimpämme eikä tuomita itseämme. Toivotaan itsellemme hyvää ja toimitaan niin, että se myös toteutuu. Ollaan vastuullisia itsessämme. Sitten jatketaan sitä muiden kanssa… sinun, sinun ja sinun. Olemme erilaisia yksin, mutta samanlaisia yhdessä!

Hyväksy, muuta tai poistu!

12592221_10153267218537371_7258434345945328773_n[1]

Sanotaan, että ”ei tehty työ stressaa vaan tekemätön”. Tämä tarkoittanee ainakin yhdestä näkökulmasta, että töitä on liikaa. Toisesta näkökulmasta voidaan olettaa omien odotusten ja vaatimusten olevan eri mittasuhteessa voimavaroihin. Myös motivaatio, työn sisältö ja ilmapiiri ovat yleisiä tyytymättömyyden aiheuttajia.

Kuinka sitten päästä irti pääkoppaa vaivaavasta paineesta? Onko edes mahdollista saavuttaa tasapainoinen onnellisuuden tila?

Hyväksy se, mikä on

Elämme paljon haaveissamme. Tässä ei ole sinällään mitään pahaa tai sopimatonta. Unelmoida pitääkin, ainakin siitä mitä haluaisi myöhemmin olla. Silti nykytila on ainoa hetki, johon voidaan vaikuttaa. Eilinen meni jo ja huominen on vasta huomenna. Vain tänään ja juuri nyt voit vaikuttaa huomiseen, ja tulevaisuuteen, ja unelmiesi toteutumiseen. Ensin pitää vain hyväksyä nykyhetki. Olipa se sitten juuri tänään positiivinen tai negatiivinen hetki. Stressaamalla se ei muutu, joten jotain muuta pitää keksiä. Ellet keksi, niin hyväksy sekin, ettet keksi. Tai sekin, ettet haluakaan muuttaa tilannetta. Hyväksyt mitä tahansa nykytilanteeseen liittyvää, olet siinä pisteessä, missä kaikki tapahtuu ja silloin yleensä alkaakin tapahtua! Matkaa ei voi jatkaa sieltä, missä ei ole.

Muuta se, mikä on

Mikäli tilanteesi on jotain sellaista, mitä et sen haluaisi olevan, niin sen eteen pitää alkaa toimimaan. Palkankorotus, painon keventäminen, opiskelu yms. Mikään muutos ei tapahdu itsestään ja ilman ponnisteluja. Monesti suurin vastustajamme on oma mielemme. Jokin osapersoonistamme huutaa kurkku suorana vaaroja ja pelkoja muutoksen estämiseksi. Onko se osapersoona ”huolestunut huolehtija”, joka ajattelee vaikkapa rahan tai ajan riittämättömyyttä. Tai ehkäpä ”piruileva perfektionisti” kuuluttaa sinun kuitenkin epäonnistuvan. Mielemme on pullollaan epäilyksiä, mutta on siellä myös optimismia. Vaikkapa ”uudesta innostuva” osapersoonamme. Annapa sille äänelle enemmän aikaa. Tunne kuinka sen vaikutus saa sinut liikkeelle. Skeptikkojen äänet jäävät taka-alalle toki muistuttamaan riskeistä, mutta ohjauksen on ottanut se ääni, mikä muuttaa sen minkä pitääkin muuttua.

Poistu siitä, missä olet

On myös mahdollista, että hyväksyminen tai muuttaminen ei onnistu. Hyväksyminen aiheuttaisi vaikkapa turvallisuusuhan ja muuttamiseen ei ole realistisia mahdollisuuksia. Esim. narsistisen puolison tai pomon kanssa ollaan tässä tilanteessa. Myös nykyisen työnkuvan muuttaminen haluamaksesi voi olla työnantajalle liian vaikeaa. Tällöin pitää vain vaihtaa maisemaa. Poistua narsistisesta suhteesta ja etsiä uusi työpaikka. Suomalainen sisu ei ole sitä, että kestät kaiken. Sen pitäisi mieluummin olla sitä, että sisukkaasti haet itsellesi parhaita mahdollisia olosuhteita onnellisuutesi varmistamiseksi. Kannattaisiko meidän itsekin noudattaa sitä ohjetta, jota usein lapsillemme sanomme: ”Poistu sellaisesta paikasta, jossa sinun ei ole hyvä olla!”

Sopeudu onnellisuuteesi

Sopeudumme usein olosuhteisiin, koska se on turvallista. Näin teimme lapsina ja niin teemme myös aikuisina. Sopeutuminen ei ole sama asia kuin hyväksyminen. Sopeutuminen ei myöskään välttämättä tuo onnellisuutta. Jos haluat lopettaa stressaamisen ja olla onnellisempi, niin hyväksy, muuta tai poistu! Kolme selkeää toimenpidettä. Harva onnistuu niissä siltikään yksin. Siksi avuksi tarvitaan muita ihmisiä… läheisiä, kavereita, ammattilaisia.

Apua voi saada myös kyllästymisestä. Kun kyllästyt sopeutumaan ja päätät nostaa tärkeimmäksi asiaksi suhteen itseesi. Kun kyllästyt piilottelemaan itseäsi sopiaksesi joukkoon. Kun kyllästyt odottamaan onnellisuutta siihen asti, että olet saavuttanut jotain. Elämä on nyt ja joskus se vain on, mitä se on! Onnellisuus on oikeus, jonka annat itsellesi… sopeudu siihen!