040 671 9581 info@logicemotion.fi

Useimpien elämä on tiedostamatta tai tiedostetusti opittujen tapojen noudattamista. Rakennetaan tai ostetaan talo lainarahalla ja maksetaan sitä jopa neljäkymmentä vuotta. Kaikki tulot säästetään lainan lyhennyksiin ja odotellaan sitä hetkeä, kun laina on vihdoin maksettu. Koko elämä on säästetty rahaa, minimoitu kaikkea kulutusta ja jätetty monta ”ylimääräistä” asiaa tekemättä. Isot lainat pitkällä maksuajalla ovat lainansaajalle yhtä kalliita kuin laina itsessään, puhumattakaan omistamisen muista sivukuluista. Toki yhteiskunnallinen status saattaa kasvaa omistuksen lisääntyessä sekä tästä kaikesta vaivasta jää elämän päättyessä säästöön aineellista omaisuutta perillisten riepoteltavaksi.

Tutkimusten mukaan nuoremmat sukupolvet suosivat enemmän käyttöoikeutta kuin omistusoikeutta. Rahan sitominen 12 kuukaudeksi vuodessa kesämökkiin, jota käytetään vain 1 kuukausi, ei tunnu viisaalta. Asutaan mieluummin vuokralla ja liisataan autoja, veneitä ja kaikkea muutakin hetkellisesti tarvittavaa hyödykettä. Omistetaan kimpassa ja keskitytään sillä hetkellä olennaiseen. He ovat tajunneet paremmin sen, että oravanpyörä ei pyöri ellei orava juokse. Ja mitä nopeammin juoksee, sitä lujempaa pyörii.

Sanotaan että ”elämän tarkoitus on elää tarkoituksellista elämää”. Onko edellisiltä sukupolvilta peritty säästämisen kulttuuri sitä? Pinna kireällä tehdään töitä ainakin 40 tuntia viikossa noin 40 vuoden ajan saaden lopulta 40 % eläkkeen. Kaikesta säästetään, myös inhimillisestä läsnäolosta. Vai onko yhä lisääntyvä tapa käyttää olemassa oleva raha myös henkistä elämää rikastuttaviin asioihin… läheisiin, harrastuksiin, matkusteluun jne.? Olisiko tästä perintönä jälkipolville annettavaksi isompi inhimillisen pääoman tasearvo meidän kaikkien lopullisessa tilinpäätöksessä?

Säästäminen on fiksua, kun se kohdistuu merkityksellisiin asioihin. Työtäkin tehdään elämää varten eikä eletä työtä varten. Säästäminen elämisestä aiheuttaa varmasti onnellisuuden saldovajeen, jonka palauttaminen elinvoimaiseksi saattaa olla monille liian myöhäistä sitten kun velvollisuudet kulttuurinormeja kohtaan on suoritettu. Onhan elämänne käyttötilillä riittävästi saldoa, kun kutsu seuraavaan kiinnostavaan tanssiin tulee?